Suomen joukkueesta ei löytynyt Tshekki-ottelun osalta selkeitä epäonnistujia. Tästä syystä on syytä pitäytyä vain onnistujissa. Mikael Granlundin nimeä lienee turha mainita erikseen.
Listaan tähän alapuolelle Suomen TOP5-muut-kuin-MG-pelaajat.
1. Jarkko Immonen
Ykkössentteri, pelitapajohtaja ja joukkueen kiekollisen pelin rytmittäjä pelasi täydellisen illan. Voitti irtokiekkoja, pelasi vahvasti omissa ja nautti jatkuvasti aggressiivisella ilmeellä Granlundin tarjoilusta.
Immonen oli lauantaina yhtä hyvä kuin viime keväänä Slovakiassa. Olisi mielenkiintoista, mikäli nyt olisi Sotshin olympiavuosi. Immonen menisi heittämällä Saku Koivusta ja muutamasta muusta NHL-sentteristä ohi keskushyökkääjähierarkiassa. Immosen vitja voitti Tshekin yksin. Eikä tämä ole vastalause muuta joukkuetta kohtaan. Suomen ykkösvitja oli vain maagisella pelipäällä.
2. Niko Hovinen
Lähti hakemaan voittoa, ja sen myös sai. Ohessa napsahti myös nollapeli. Tuttua pelaamista SM-liigasta. Alussa pientä pomputtelua kiekon kanssa, kun Hovinen varmaan itsekin huomasi, että tässähän ollaan leijonapaidassa.
Sen jälkeen takuuvarma esitys. Illan kohokohta oli toki Hovisen kilpiliimaus toisessa erässä. Mies pelaa huikealla itseluottamuksella niin kuin pitääkin.
Suomen maalivahtiasiat ovat paremmin kuin koskaan. Rinne, Rask, Lehtonen, Bäckström, Rämö, Hovinen, Ahonen, Vehanen ja niin edelleen.
Suomalaisveskareista pystyisi kasaamaan ainakin viisi MM-joukkuetta, eikä yhdessäkään olisi maalivahtiongelmaa.
3. Matti Kuparinen
Jatkoi siitä, mihin Venäjää vastaan jäi. Vahvaa fyysistä lätkää, mutta ei kuitenkaan mitään pystysuunnan junttaamista. Ruokkii kulmapelissä älykkäästi ketjutovereitaan, ja pitää viisikkonsa peruspelaamisen jatkuvasti tasapainossa.
Kuparinen on ollut tähän saakka Leijonien positiivisin yllätys. Hän on ottanut EHT-tason kertalaakista haltuunsa. Ei maailman suurimmassa roolissa, mutta joukkueelleen tärkeä pelaaja. Yksi granlund tarvitsee vastapainokseen yhden kuparisen.
4. Janne Pesonen
Jatkuvasti tekopaikoissa aktiivisena. Olisi voinut painaa hattutempun jo ensimmäiseen erään, mutta Tshekin maalivahdin ihmetorjunnat ja tolpat pitivät Pesosen maalisarakkeen nollissa. Mies teki sekä itselleen että joukkueelleen (Leijonille ja HIFK:lle) tärkeän maalin toisessa erässä, kun ykkösvitjan rintamahyökkäys repi Tshekin puolustuksen kahtia. Napakka siirto rystylle ja kiekko ylävillaan. Parhailta tulee odottaa jatkuvasti parasta, ja lauantai-illan Pesonen ansaitsee esityksestään täydet pisteet.
5. Janne Niskala
Paljon palautuksia Vataselle omissa, ja sitä kautta Suomen hyökkäykset olivat jatkuvasti oikeassa rytmissä. Ykköspakkipari näytti muille eteen, miten Jalosen lätkää pelataan. Niskalalla oli torstaina vielä kiire, mutta nyt ei ollut.
Rauhallinen esitys, joka palkittiin lopulta maalilla. Niskalalla on tärkeä rooli Leijonien kiekollisessa pelissä, ja lauantaina hän täytti ruutunsa paremmin kuin hyvin.
Kunniamaininta: Jesse Joensuu
Jo toinen ottelu putkeen nousuvoittoista jääkiekkoa. Pelasi suoraviivaisesti ja ketään kumartelematta. Vaikka nelosvitja on leimallisesti duunariketju, osaa se pelata myös laadukkaalla tavalla kiekollista peliä. (Urheilulehti)
