Kreikan ja Italian politiikassa toiveita herättävä vaihe

Välimeren maiden euroalueen kriisissä on hengähdystauko. Kriisi ei ole ohi, mutta verrattain hallitusti sujuneet hallitusten vaihdokset Kreikassa ja Italiassa merkitsevät ainakin vähäistä tilanteen vakautumista. Maiden kansantalouksiin suhteutettuna aivan liian suuret valtiovelat ovat silti tulevaisuutta varjostava ongelma, johon ei ratkaisua näy.

Sekä Kreikan että Italian vähäisen vakautumisen keskeinen selittäjä on se, että kummassakin maassa uusi pääministeri on sekä kansallista että kansainvälistä arvostusta nauttiva talousmies.

Kreikan uuden laajapohjaisen hallituksen pääministeri Lukas Papademos on Euroopan keskuspankin entinen varajohtaja, johon Kreikassa luotetaan. Muissa euromaissa luotetaan siihen, että uudella pääministerillä on vahva näkemys maansa ylivelkaantumisen mahdollisista seurauksista koko euroalueella. Ainakin toistaiseksi uskotaan, että uusi hallitus ryhtyy pikaisesti toimiin Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston asettamien ehtojen täyttämiseksi. Vasta sitten Kreikka saa sille jo aiemmin luvatun toisen erän avustuspaketista. Hallituksella on jo kiire, sillä Kreikalta ovat rahat loppumassa lähiviikkoina.

Myös Italiassa hallitus vaihtuu. Uudeksi pääministeriksi on nousemassa talousasiantuntija Mario Monti. Hän on entinen EU:n komissaari, joten hän tuntee Euroopan unionin sisältä päin aivan toisella tavalla kuin edeltäjänsä, monista syistä kiistelty Silvio Berlusconi.

Italialaiset ovat jo ehtineet juhlia hallituksen vaihtumista eikä euromaissa laajemminkaan epäillä uuden pääministerin vakaata aikomusta muuttaa politiikkaa velkakierteen pysäyttämiseksi. Montin odotetaan kokoavan suhteellisen pienen hallituksen, joka koostunee ainakin osittain politiikan ulkopuolelta tulevista asiantuntijoista.

Uudella hallituksella on italialaisten enemmistön tuki ja ainakin aluksi enemmistö myös maan parlamentissa. Väistyvä Berlusconi on kuitenkin ilmoittanut jatkavansa poliittista työtään parlamentissa kansanedustajana, joten hallitus saa vastaansa ennen pitkää kovan opposition. Myös kansalaisten suhtautuminen uuteen hallitukseen on tulikokeessa vasta sitten, kun väistämätön julkisten menojen karsinta aloitetaan. (KSML)