Viimeksi Kyllönen esitti, että lapset päästettäisiin kulkemaan linja-autolla ilmaiseksi. Sinänsä kannatettava ehdotus.
Eri asia on, mistä rahat otetaan moiseen hyvään aikana, jolloin kaikesta joudutaan tinkimään. Jos ja kun ministeri esittää tämän luokan uudistusta, olisi kohtuullista, että hänellä olisi valmiina myös vastaus siihen, miten se rahoitetaan.
Kaikkea hyvää on helppo keksiä, jos ei tarvitse välittää kustannuksista.
Ennen tätä Kyllönen ehti vaatia muun
muassa kilometrikorvausten leikkaamista sekä yksityisautoilun verottamista ajettujen kilometrien mukaan.
On tietysti hyvä, että ministerillä riittää ideoita. Olisiko kuitenkin viisaampaa esittää vähemmän ja pohdiskella sitäkin enemmän ja syvällisemmin, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää juuri tässä ajassa.
Kyllösen johtamalla toimialalla riittää yllin kyllin arkisia huolia ilman, että keskustelua ohjataan suuren luokan haaveisiin.
Enemmän kuin esityksiä uusista mittavista hankkeista kaivataan nyt käytännön tekoja sen hyväksi, miten voidaan voittaa liikenneministeriön toimialaan kuuluvat päällimmäiset ongelmat.
Rata on rapakunnossa, sen tietää ministerikin. Maantiet kaipaavat kipeästi korjaamista. Merenkulun yllä on suuria uhkia.
Mitä, jos ministeri käyttäisi tarmonsa enemmän sen pohtimiseen, mistä taiottaisiin rahaa rataan ja tieverkkoon ja miten turvattaisiin meriliikenne? (Kaleva)
