Kolme prosenttia palkansaajista tekee ylitöitä ilmaiseksi, kertoo tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Asiantuntija-ammateissa ilmainen ylityö on selvästi tätä yleisempää. Sekä korkeasti koulutettujen keskusjärjestön Akavan jäsenistä että ylemmistä toimihenkilöistä kuusi prosenttia tekee ylitöitä korvauksetta.
Jos vapaa-ajalla puurtaminen on jatkuvaa, palkansaaja lahjoittaa aikaansa ja työpanostaan tuhansien eurojen arvosta. Jos esimerkiksi 3 000 euroa kuukaudessa ansaitseva tekee koko ajan viisi tuntia viikossa ylitöitä, häneltä jää saamatta 3 600 euroa vuodessa.
Tämä tarkoittaa, että henkilö antaa joka vuosi työnantajalleen kuukauden ja neljän päivän työpanoksen.
4 000 euron kuukausipalkkalainen menettää vastaavalla ilmaisella ylityöllä liki 10 000 euroa vuodessa. 5 000 euroa ansaitseva tekee näin palkatta työtä miltei 12 000 euron edestä eli näin laskien hänen palkastaan jää uupumaan 19 prosenttia.
Luvuissa on oletettu, että normaali työaika on 37,5 tuntia viikossa ja vuodessa on 45 työviikkoa. Menetetyissä summissa on laskettu kaksi ensimmäistä ylityötuntia yksinkertaisella palkalla ja seuraavat kaksinkertaisina. Tarkemmat tiedot näkyvät alla olevasta taulukosta.
Teetkö töitä yli
puolentoista palkan verran?
Kokoaikatyössä olevista palkansaajista joka kymmenes työskentelee vähintään 48 tuntia viikossa. Pitkiä viikkoja tekee joka viides johtaja ja ylempi virkamies. Akavalaisista 11 prosenttia työskentelee vähintään näin paljon viikossa.
Harmaat ylityöt kasaantuvat asiantuntijoille ja ylemmille toimihenkilöille riippumatta siitä, työskentelevätkö nämä valtiolla vai yksityisen sektorin palveluksessa.
Vaikka esimerkiksi 5 000 euron palkka kuulostaa monen mielestä mukavalta, ankara vapaa-ajalla uurastaminen näivettää korvauksen.
Jos vuosipalkka lomapalkan korotuksineen on 62 000 euroa, mutta henkilö tekee jokainen työviikko 15 ylimääräistä tuntia, hänen pitäisi korotettuine korvauksineen saada miltei 35 600 euroa enemmän.
15 tunnin ylitöistä kuusi on laskettu yksinkertaisina ja loput kaksinkertaisina.
Paitsi korvauksen vapaa-ajastaan, työntekijä menettää myös eläketuloaan, koska eläke kertyy palkan perusteella.
Ylitöiden määrittelystä
on eri käsityksiä
Harmaata ylityötä ei pystytä tilastoimaan muuten kuin kyselyjen avulla, sillä sitähän ei virallisesti ole olemassa. Asiantuntija Seppo Saukkonen Elinkeinoelämän keskusliitosta ei pidä palkatonta ylityötä yksioikoisena kysymyksenä saati laajaa joukkoa koskevana ongelmana.
Saukkonen sanoo, että kyselyiden tulkinnassa pitää ottaa huomioon, että ihmiset voivat ymmärtää palkattoman ylityön eri tavoin. Hän huomauttaa, että ylemmillä toimihenkilöillä korvaus ylityöistä sisältyy usein kokonaispalkkaan, mutta jotkut näistäkin voivat vastata tekevänsä ylitöitä.
Toimihenkilöillä voi olla eri käsitys kuin työnantajilla siitä, mikä luetaan työaikaan. Esimerkiksi matkustusajoista on erilaisia mielipiteitä.
Tekniikka mahdollistaa asiantuntijatöiden tekemisen missä vain ja jatkuvan tavoitettavuuden. Monet hoitavat vielä iltaisinkin rästiin jääneitä töitään tai vastailevat työsähköposteihin, vaikka työnantaja ei ole pyytänyt sitä. Akavan lakimies Maria Löfgren toteaa, että työn ja vapaa-ajan välinen raja on hämärtynyt.
Moni tekee töitä omalla ajallaan tunnollisuuttaan tai innokkuuttaan. Voi myös olla, että uurastaja pyrkii osoittamaan työnantajalle tehokkuuttaan ja tavoittelee ylennystä. Löfgren huomauttaa, että tilanteessa, jossa yt-neuvottelut kukoistavat, myös työn menettämisen pelko voi olla vahva motiivi.
Ylityö ei ole ylityötä,
jollei siitä ole sovittu
Ylityön määrittelyssä sopiminen on olennaista. Korvattava ylityö edellyttää työnantajan määräystä ja työntekijän suostumusta.
– Jos joku tekee omasta halustaan töitä kotona ilman, että työnantaja on näin määrännyt, kyse ei ole ylityöstä, Saukkonen korostaa.
Löfgrenin mielestä moni voi katsoa peiliin, sillä työntekijät itsekin voivat vaikuttaa ylitöiden määrään.
– Silti on työnantajan asia organisoita tehtävät siten, että työaika riittää, hän sanoo.
Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto kirjoittaa uudessa Tieto & trendit -lehdessä, että palkattomat ylityöt edustavat uudenlaista työnjohtostrategiaa, jossa työntekijät saadaan itse joustamaan työajoissaan työn suuntaan. Tällöin työntekijät asettavat itse tavoitteita ja työskentelevät ikään kuin urakkaluontoisesti.
– Palkattomia ylitöitä on kutsuttu myös vapaaehtoisiksi ylitöiksi. On kyseenalaista, kuinka selkeästä vapaaehtoisuudesta on kyse, Lehto toteaa.
Saukkonen sanoo, että usein asiantuntija itse on työnsä paras tuntija ja esimies ei pärjää hänelle asiantuntijuudessa.
– Luovuuteen ja asiantuntemukseen perustuvissa organisaatioissa töiden suunnittelu ja mitoitus on haastavaa. Lisäksi tekniikan antamat mahdollisuudet voivat johtaa siihen, että henkilö luulee olevansa pakotettu jatkuvaan sidoksissaoloon, Saukkonen sanoo.
Vaikka alaisten työ olisi itsenäistä, esimiehen tehtävä on Saukkosen mukaan valvoa jaksamista ja huolehtia, että tahti on säädyllistä.
Korvauskäytäntö
on aika villi
Työvoimatutkimuksen perusteella akavalaisista viidennes ja kaikista palkansaajista kuudennes tekee ylipäätään ylitöitä. Akavan Maria Löfgren huomauttaa, että korvauskäytäntö on aika villiä.
Vaikka laki määrää maksamaan korotettua ylityökorvausta kahdeksan tunnin vuorokautisen työajan jälkeen, monella työpaikalla korvausten korotukset jätetään maksamatta. Tai menetetty aika korvataan samanpituisena vapaana.
– Valitettavan usein korvaus on vain yksi yhteen, Löfgren sanoo.
Yritykset säästävät Löfgrenin mukaan huimia summia. Helsingin Sanomien mukaan työnantajat säästävät yli 253 miljoonaa euroa vuodessa.
– Tuo on lyhytnäköistä säästöä. Pitkät työpäivät kuormittavat ja jaksamisen rajat tulevat pian vastaan. Loppuun palaneet työntekijät eivät jaksa eläkeikään asti työelämässä, Löfgren sanoo.
Valtio ja kunnat
menettävät verotuloja
Kuten harmaa talous, myös harmaa ylityö on pois jokaisen kansalaisen pussista. Helsingin Sanomissa valtion ja kuntien arvioitiin jäävän ilman 129 miljoonan euron verotuloja.
– Veropotti olisi olennainen lisä valtion kassassa, Löfgren sanoo.
Hänen mukaansa hyöty jää nyt työnantajien käyttöön, mutta sen pitkäkestoiset seuraukset eivät välttämättä ole hyödylliset kansantalouden kannalta. (Taloussanomat)
Älä tee liikaa töitä! Varsinkaan ilmaiseksi!
