Ben Gurion yliopiston tutkijat kävivät läpi israelilaisessa vankilassa suoritettuja ehdonalaiskuulemisia kymmenen kuukauden ajalta. Aineistossa oli kahdeksan kokenutta tuomaria, jotka tuomitsivat 14–35 juttua päivässä, ja käyttivät kussakin tapauksessa päätöksentekoon noin kuusi minuuttia.
Kun tutkijat laittoivat kaikki yli 1 100 kuulemista yhteen ja katsoivat, milloin tuomarit tekivät myöntäviä ja milloin kieltäviä päätöksiä, tulokset paljastivat kaikkien tuomareiden kohdalla saman hätkähdyttävän kaavan. Vankien mahdollisuudet saada myöntävä päätös oli korkea heti sen jälkeen, kun kuulemiset olivat alkaneet, jolloin 65 prosenttia päätöksistä olivat myöntäviä. Pian tämän jälkeen myöntävien päätösten osuus alkoi laskea tasaisesti, kunnes se lounastauon lähestyessä läheni nollaa, mutta nousi jälleen 65 prosenttiin heti lounastauon jälkeen.
Tutkijoiden mukaan ilmiöllä voi olla yksinkertainen selitys. Päätöksenteko vaatii henkistä energiaa, ja mitä enemmän päätöksiä tuomari joutuu tekemään, sitä vähemmän energiaa hänellä on käytettävissään päätöksentekoon. Tämä saa tuomarin turvautumaan helpoimpaan valintaan, eli jättää vangin mieluummin vankilaan kuin ottaa vastuun siitä, että hänestä tulisi rikoksenuusija.
Lounastauon jälkeen tuomari on jälleen energisempi tuomitsemaan armollisesti.
Tutkijoiden mukaan tuloksia ei kuitenkaan pidä lukea niin, että tuomareiden päätökset olisivat olleet täysin mielivaltaisia. Vangin kuntoutuminen ja rikoksen uusimisen todennäköisyys vaikuttivat tuomareiden päätöksiin. Tulokset kuitenkin osoittavat, etteivät tuomarit ole immuuneja samoille psykologisille vaikutteille kuin muutkin, ja niinkin triviaali tekijä kuin lounastauko voi merkitä eroa myönteisen ja kielteisen ehdonalaispäätöksen välillä.
Lääkäreiden ja lentäjien tiedetään tekevän enemmän virheitä, jos he joutuvat työskentelemään pitkiä aikoja ilman taukoja eivätkä tuomarit ole poikkeus.
Tutkimuksen julkaisi Proceedings of National Academy of Sciences. (HelsinginSanomat)
