Amerikkalaistutkimuksen seuranta-aika oli poikkeuksellisen pitkä. Tutkimukseen osallistuneet hieman yli 1500 henkilöä olivat tutkimuksen alussa vuonna 1921 keskimäärin 10-vuotiaita, ja muun muassa heidän ihmissuhteitaan, perhehistoriaa, harrastuksia, työmenestystä, koulutusta ja muita tekijöitä seurattiin koko heidän elämänsä ajan.
Nyt tutkimuksen tulokset julkaissut psykologian professori Howard Friedman johti tutkimusta viimeiset kaksi vuosikymmentä.
”Kenties uskomattomin löydöksemme oli se, että lapsuudenaikaiset persoonallisuuden piirteet ja sosiaaliset suhteet voivat ennustaa yksilön kuolemanriskiä vuosikymmeniä myöhemmin”, Friedman totesi tutkimuksestaan.
Kun Friedman aloitti työskentelyn tutkimuksen parissa yhdessä kollegansa Leslie Martinin kanssa vuonna 1991, heillä oli ajatuksena tutkia puolen vuoden ajan terveyteen ja elinikään liittyviä ennusmerkkejä Stanfordin yliopiston psykologi Louis Termanin vuosisadan alkupuolella aloittaman tutkimuksen ja hänen keräämänsä tutkimustiedon pohjalta. Friedmanin ja Martinin tutkimus venyi kuitenkin parin vuosikymmenen mittaiseksi valtavaksi tutkimusprojektiksi.
”Saimme uutta tietoa onnellisuudesta ja terveydestä. Yksi havainnoistamme, joka todella hämmästyttää ihmisiä kuten myös meitä, on se, että iloisimmat ja parhaan huumorintajun lapsena omanneista Longevity Projectiin [tutkimusprojektin työnimi] osallistuneista elivät keskimäärin lyhyemmän elämän kuin ne, jotka olivat vähemmän iloisia ja vitsikkäitä. Kaikista harkitsevaisimmat ja jääräpäisimmät henkilöt olivat niitä, jotka pysyivät terveimpinä ja elivät pisimpään”, Leslie Martin kertoo tutkimuksen tuloksista.
Syy tälle piilee ilmeisesti terveyskäyttäytymisessä. Lapsena iloisemmat ja huolettomammat persoonat ottavat myöhemmin elämässä enemmän riskejä terveytensä suhteen. Vaikka esimerkiksi kriisitilanteissa optimistinen lähestymistapa asioihin saattaa olla hyvästä, voi elämässä tämänkaltainen huoleton asenne johtaa huonoihin päätöksiin terveyteen ja elinikään vaikuttavissa asioissa.
Muita havaintoja Friedmanin ja Martinin tutkimuksessa:
- avioliitto on hyvästä miesten terveydelle, mutta naisten kohdalla sillä ei ole merkitystä. Pitkään naimisissa olleet miehet elivät todennäköisemmin yli 70-vuotiaaksi, kun vain alle kolmasosa eronneista miehistä pääsi samaan.
- avioero on haitattomampaa naisten terveydelle, sillä se ei juurikaan vaikuttanut heidän elinaikaansa.
- stressaamattomuus ja sitoutumattomuus töissä ei ole hyvästä. Tutkimuksen tuloksien mukaan sitoutuneimmat ja tuottavimmat työntekijät elivät pidempään kuin laiskottelevammat työkaverit. (Tohtori)
Yllättikö vastaus?
