TV1:n menneellä viikolla esittämä Hehkulamppuhuijaus-dokumentti paljasti, että valmistajat ovat tahallisesti lyhentäneet joidenkin tuotteiden elinikää lisätäkseen niiden myyntiä.
Mitä luvataan, mikä on todellisuus ja mitä kuluttaja voi vaatia myyjältä? Kestääkö hehkulamppu 1 000 tuntia, energiasäästölamput 6 000–15 000 tuntia, pesukone kaksi vuotta, takuupatja 10 vuotta? (Katso lista kestoajoista jutun lopusta.)
Valmistajien antamat suositusajat saa Kuluttajaviraston erikoistutkijan Teemu Sysiojan tekemään erisuuntaisia huomioita:
– Jos useita samanmerkkisiä energiasäästölamppuja pannaan palamaan samaan aikaan, ne eivät simahda samaan aikaan. Suositusaika ei ole sama kuin käyttöaika, Sysioja sanoo.
– Lisäksi on suuria eroja eri merkkien välillä. Ne eivät sammu, vaan kestävät ja kestävät sekä samaan aikaan himmenevät ja himmenevät käyttökelvottomiksi.
Energiasäästölamppujen iäksi ilmoitetaan 6–15 vuotta. Tuo aika on laskennallisen. Se tarkoittaa, että lamppua käytetään päivittäin noin kolme tuntia eli kestävyys on 6 000–15 000 tuntia. Kuluttajavirasto testasi ne viimeksi viime elokuussa. Paras hinta/laatusuhde löytyi Osramin kahdesta testilampusta.
Erot lamppujen välillä olivat suuret. Samoin ne olivat myös vanhanmallisten hehkulamppujen välillä, kun niitä testattiin viimeksi 1997. Yleensä lampun pitäisi palaa 1 000 tuntia. Mutta saman valmistajan samanmallisten lamppujen välillä olivat suuret laatuerot. Esimerkiksi GE:n lamput kestivät 950–1480 tuntia. Voittajaksi tuli silloin Ikea, jonka paras testilamppu paloi yli 2 000 tuntia. Se oli myös halvin.
– Muita ominaisuuksia voi testata, mutta kestävyyttä voi testata luotettavasti vain harvoissa tuoteryhmässä, Sysioja huomauttaa.
Hankalaksi esimerkiksi hän ottaa pesukoneet ja televisiot, jotka pitäisi saada testitilanteessa vanhenemaan ennenaikaisesti. Patjat he onnistuivat vanhentamaan. Kymmenen vuoden käyttö simuloitiin jyräämällä niitä 140-kiloisella telalla. Ilmeni, että takuutuotteet kestivät luvatut ajan.
– Ne olivatkin kaikki merkkituotteita eikä mitään halpahallin vaahtokumipatjoja, Sysioja sanoo.
Sittenkin liian
pieniä lupauksia?
Entä lupaako valmistaja joskus myös liian lyhyttä käyttöikää? Se on Sysiojan mukaan hankala pala tutkijalle.
– Vaikea osoittaa, että valmistaja toimii väärin. Siitä en kuitenkaan tykkää, että laitteita ei voi eikä kannata korjata, vaan kaatopaikalle päätyy muovia.
Esimerkiksi voi ottaa tulostimen, jolle valmistaja asettaa lyhyeltä kuulostavan määräajan tai pieneltä kuulostavan tulosteiden määrän. Pannaanko laite ennenaikaisesti vaihtoon, vai onko valmistajan perustelu kestävä, kun se haluaa varmistaa, ettei muste valu ja aiheuta haittaa.
Sysioja huomauttaa, että uuden tulostimen saa miltei yhtä halvalla kuin mustekasetin.
Tyypillinen esimerkki on myös videotykin projektorin lamppu, jolle asetetaan yleensä kestoiäksi 2 000–3 000 tuntia. Ennen tämän ajan umpeutumista, laitteen laskuri alkaa ilmoittaa lampun vaihdosta.
– Laskurin voi nollata ja jatkaa vanhan lampun käyttöä. Moni niin tekeekin. Voiko lamppu räjähtää niin, että se vaurioittaa laitetta, Sysioja pohtii kuluttajan ja myyjän välistä vastuunjakoa.
Mallien vaihtuminen
estää järkevät testit
Joidenkin laitteiden testaaminen on liian kallista. Näinpä Kuluttajavirasto on kyllä tehnyt suosituista ilmalämpöpumpuista perusteellisen osto-oppaan, muttei testiä.
Yleensä yksinkertaisten laitteiden vaikkapa 6 000 tunnin käyttöikää voidaan helposti mitata, jos laitteen voi jättää päälle ilman jatkuvaa valvontaa. 6000 tuntia ei ole vuottakaan.
Toisaalta aina ei aika riitä.
– Monissa nykyajan digihärpäkkeissä on se vika, että jos niitä testataan vuoden verran, ne ehtivät poistua markkinoilta ja tilalle ovat tulleet jo uudet mallit.
Akkuporakoneista ja vastaavista työkoneista Sysioja sanoo, että niistä voi jo avaamalla todeta paljon.
– Jos hammaspyörät ovat muovia, ne eivät kestä ammattikäytössä hetkeäkään. Kotitaloudessa, jossa ruuvataan pari ruuvia vuodessa, ne voivat kestää koko eliniän.
Puskaradio
on nopea
Sysiojan mielestä tarvitsisimme nettisivut, joilla kuluttajat voivat kertoa kokemuksistaan. Siitäkin huolimatta, että olisi vaikea kontrolloida, kuka kommentit kirjoittaa, yrittäjä itse vai kilpailija. Ennen ”virallisia nettisivuja” puskaradio on paras – tosin yhdellä suurella varauksella:
– Voiko yksittäistapauksista vetää riittävän hyvät johtopäätökset, Sysioja kysyy ja huomauttaa, että myös positiivinen kokemus on arvokasta – ei pelkkä moite.
Kaksi vuotta
on kohtuus
EU:n kuluttajansuojadirektiiviä on väännetty nyt useampi vuosi. Yksi kiistakohta on ollut myyjän virhevastuun asettaminen kahteen vuoteen. Joissain maissa se olisi edistystä. Suomessa Kuluttajariitalautakunta on kuitenkin antanut ratkaisuja, joissa laitteelta vaadittava kestoikä on arvioitu pidemmäksi, joten meille se olisi takapakkia.
Kuluttajariitalautakunnalla ei ole kivitauluja, joihin olisi hakatuttu tuotteiden käyttöiät, mutta sen tekemistä päätöksistä voi vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on kohtuus. Tapaukset on luettavissa Kuluttaja-lehdestä.
Tämän verran laitteiden pitäisi Kuluttajariitalautakunnan ratkaisujen mukaan kestää:
3 vuotta
Television kuvaputki. Kuka vielä on hankkinut kuvaputki-tv:n, sen kestoiäksi on linjattu vähintään kolme vuotta.
Yli 2,5 vuotta
Kannettavan tietokoneen kovalevy. Kuluttajariitalautakunnan mielestä kovalevyn normaali kestoikä on enemmän kuin 2,5 vuotta.
2 vuotta
Jääkaappi, kännykkä, pesukone, jne. Kahden vuoden nyrkkisääntö pätee käytännössä kaikkiin kodinkoneisiin ja -elektroniikkaan
Myyjän vastuu ei lopu kahden vuoden jälkeenkään, mutta noin kaksi vuotta on se aika, jolloin myyjä on yksin vastuussa laitteen korjauskustannuksista. Kahden vuoden jälkeen kustannuksia jaetaan myyjän ja ostajan välillä.
Kolmen vuoden käytön jälkeen asiakas joutuu maksamaan jo melko suuren osan korjauskuluista, ja neljän vuoden päästä voi olla mahdotonta saada mitään korvausta. Ja vaikka kuluttajariitalautakunta hyvitystä suosittaisikin, hyvityksen määrästä vähennetään tuotteesta saadun käyttöhyödyn arvo.
1,5 vuotta
Esimerkki: Hoitopöydäksi tarkoitettu huokea lipasto meni rikki 1,5 vuoden kuluttua ostosta. Myyjä toimitti tilalle uuden lipaston, mutta sekin rikkoontui vajaan vuoden kuluttua. Kuluttajariitalautakunta suositti, että myyjä hyvittää 215 euroa maksaneen lipaston hinnasta 115 euroa.
0,5 vuotta
Sohvan verhoilu. Sohvan verhoilukangas oli haalistunut puolen vuoden kuluttua ostosta. Valmistajan mukaan haalistuminen johtui sohvan aurinkoisesta sijoituspaikasta, ei kankaan laadusta. Kuluttajariitalautakunta suositti, että valmistaja verhoilee sohvan uudestaan tai vaihtaa sen virheettömään. (Taloussanomat)
Yllätyitkö..?
