Greenpeacen haastattelemat puolalaiset kertovat karua tarinaa Olkiluodon ydinvoimalatyömaan oloista!

Puolalainen toimittaja haastatteli Greenpeacen toimesta viittä Olkiluodossa työskennellyttä miestä vuonna 2009. Miehet kertoivat vakavista ongelmista esimerkiksi palkanmaksun, puuttuvien vakuutusten ja verotuksen suhteen. Heidän mukaansa työolot olivat surkeat.

- Tämä on maailman moderneimman ydinvoimalan rakennustyömää. Ja turvallisimman. Mutta se on yhtä sekasotkua, sanoi yksi haastatelluista.

Erityisen kovia moitteita puolalaisilta saivat kielitaidottomat ja epäpätevät esimiehet sekä työturvallisuuspuutteet. Heidän mukaansa esimiehet hyväksyivät puutteellisia rakenteita eivätkä aina kiinnittäneet huomiota virheisiin.

- Suuremmat poikkeamat he huomasivat. Mutta pienemmät... niiden vain annettiin olla, kuvaili yksi haastatelluista.

Hänen mukaansa työnjohtajat käskivät joskus jopa peittää puutteita betonilla. Haastatteluissa kerrottiin myös, että esimerkiksi rakennustelineissä oli puutteita ja työmaalta katosi työkaluja.

Puolalaiset moittivat erityisen rankasti ranskalaisin Bouygues-yhtiön palkkalistoilla olevia portugalilaisia esimiehiään. Kaikki haastatellut kuvailivat heitä kokemattomiksi ja epäpäteviksi. Yksi haastatallelluista kertoi törmänneensä jopa esimieheen, joka ei osannut kirjoittaa.

Raportin mukaan Suomeen lähetettiin esimiestehtäviin henkilöitä, jotka eivät olisi saaneet töitä muualta.

- He pitävät tätä työtä maastakarkotuksena, moitti yksi haastatelluista esimiehiä.

Haastatellut moittivat myös työmaan rekrytointipolitiikkaa.

- Monet lähtivät takaisin kotiin, mutta he värväsivät uusia orjia, kuvaili yksi haastatelluista.

Hänen mukaansa työntekijöitä värvännyt yhtiö ei esimeriksi tarkastanut työmiesten todistuksia kunnolla.

Haastateltujen mukaan työntekijöitä myös erotettiin laittomasti. He kertoivat, että potkuja jaettiin muun muassa loukkaantuneille tai sairauslomalaisille. Pahimmillaan irtisanomisaikaa oli vain kaksi päivää. Miehet tekivät yleensä kymmentuntista työpäivää, mutta joskus vuorot saattoivat venyä jopa 14 tunnin mittaisiksi.

Haastatellut kertoivat myös, ettei heillä ollut kunnollista terveydenhuoltoa. Pahimmillaan hoitoa oli haettava kotoa Puolasta asti.

- Meitä kohdeltiin kuin orjia. Jos et pitänyt siitä, oli sinun lähdettävä kotiin.

Puolalaisten työntekijöiden haastattelut tehtiin miesten kotimaassa ja heidän äidinkielellään. Miehistä kaksi esiintyi omalla nimellään ja kolme nimettömänä. (Iltalehti)

Herättikö kirjoitus ajatuksia?