Erivapauksia
Komentajamme vaihduttua hän piti kaikille varusmiehille (ja -naisille, meitä taisi silloin olla enintään viisi sillä kasarmilla) puheen, jonka ensimmäisessä lauseessa hän ilmaisi mielipiteensä sanomalla: "ja minun mielestäni armeijaan eivät naiset kuulu." Se oli aika yksiselitteinen kommentti.
Toisaalta joiltain tahoilta koin epäarvoisuutta toiseen suuntaan, kun minulle yritettiin antaa erivapauksia. Olisin esimerkiksi saanut viikon metsäleirin aikana käydä suihkussa, ja jotkut kanssani samanarvoiset olisivat halunneet jatkuvasti kantaa varusteitani, koska olen nainen. Sen vuoksi minua kai alussa pidettiin heikompana, mutta pärjäsin siinä missä miehetkin, ja paremmin kuin osa heistä. Jotkut yrittivät pompottaa, mutta itsestä se oli aika pitkälle kiinni, tuliko siitä toistuvaa.
Paipai-80
Tytöttelyä ja valehtelua
Vietin vuoden 2003 armeijan harmaissa ja kotiuduin reservin vänrikkinä. Olin todella tyytyväinen siihen, etten saanut helpotuksia tai erivapauksia, vaan olin "yksi pojista". Kouluttajat suhtautuivat minuun asiallisesti, ja sain kyykytystä siinä missä muutkin. Ei siis valittamista ainakaan edesmenneessä Savon Prikaatissa tai Haminan Reserviupseerikoulussa!
Maisa
Joskus sukupuolta halutaan korostaa harjoituksissa "tytöttelemällä", kapiaiset saattavat sanoa autokomppaniaan pyrkivälle tytölle, etteivät halua "p****ja" ratin taakse.
Reservin nauru
Olen työskennellyt upseerin virassa kymmenisen vuotta. Syrjinnällä on puolustusvoimissa monia muotoja, kuten hidas tai olematon urakehitys, raskaussyrjintä ja uhkailu urakehityksen pysähtymisellä jos asioista puhuu julkisesti. Tästä syystä monet naisupseerit kieltävätkin tosiasiat. On valehtelua väittää olevansa tyytyväinen osaansa, jos hoitaa vuodesta toiseen alimpien palkkaluokkien tehtäviä.
Syrjinnän lisäksi naisupseerit kokevat häirintää, kuten nimittelyä, ehdottelua, haukkumista ja monet jopa fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista. Muut viranomaiset ovat aseettomia ja haluttomia puuttumaan puolustusvoimissa vallitsevaan kulttuuriin.
taistelija
Itse olen mies ja suoritin palvelukseni Upinniemessä. AUK:n aikaan monissa harjoituksissa sain taistelijaparikseni nais-AU-oppilaan ja olen monet kerrat yöllä vartiossa saanut kuulla, kuinka hän joutui valehtelemaan kaiken olevan hyvin vain suojellakseen törkeästi käyttäytyneitä miespuoleisia palvelustovereitaan.
Mikey-85 2/07
Alkuaikojen vaikeuksia
Varusmiespalvelu naisena vuonna 1996-1997 oli vielä niin jännittävää ja ihmeellistä monelle miehelle, että tulihan niitä epäasiallisia kommentteja ja käytöksiä todistettua.
Joillekin miehille se, että nainen komentaa, oli jotain äärimmäisen ahdistavaa, josta piti sitten avautua seuraavien iltavapaiden kaljahuuruissa. Eräs herrasmies kävi päälle ollessani patterin päivystäjänä, muut saivat hänet kiinni ja seuraavana päivänä sitten keskusteltiin, kun pakkohan se oli ilmoittaa. Käytiin kyseisen herran kanssa oikein komentajan juttusilla, jossa vastapuoli pyysi anteeksi komentajan edessä. Kotiuduttuaan ei kyseinen herra osannut vieläkään antaa olla, vaan soitti vielä perään ja haukkui huoraksi, lehmäksi ja mitä vielä.
Tuo oli ehkä räikein esimerkki. Päädyin aikoinaan ratkaisuun, että en halua taistella byrokraattista herrojen instituutiota vastaan armeijan leivissä, vaan varusmiespalveluksen päätyttyä siirryin siviiliin enkä aiemmin suunnittelemalleni sotilasuralle. (Iltalehti)
